KOTIKAIPUU



Juho henttonen


Tämän runoni kirjoitin vuonna 1946 viettäessäni osan kesälomaani sisareni perheen Aino ja Matti Patjaksen kesäpaikassa. Siellä sain kuulla, että siellä kauempana oli näkötorni, josta näkyi Kuurmalle. Kiipesin sinne ja siitä näkymästä kirjoitin mielikuvitusta lisäten tämän runoni.

Kotikaipuun kantamat askeleet
minut jälleen rajalle johti.
Sieltä nousin mäelle tähyilemään
tuonne synnyinkotia kohti.

Näin eessäni tutut maisemat,
kotipiirin ja kylän laidan,
näin kotini varjossa koivikon
tuonpuolella raja-aidan.

Kotikuusen näin minä kaadetun,
jonka isäni istutti kerran.
Pihatuomia aittojen takana
vielä kasvoi jokusen verran.

Sinisorsa rannalla kaislikon
suvituulessa souteli hiljaa
ja pellolle rantahan johtavan
polun varressa kasvoi viljaa.

Kuten ennenkin iltana lauantain,
savu sininen saunasta nousi
ja Kuurmalla kotini lahdelmaan
mies vieras venheellä sousi.

Minä tunsin tuskaa sielussain,
kun aattelin eloa siellä.
Miks minä en Kuurmalla soutaa saa,
kotisaunassa kylpeä vielä.

Minä mietin miksi en minäkin
hänen kanssaan vois ongella olla,
käydä kylässä, vierailla vuorollain
siellä kotini rantamilla.

Mut haaveet on haaveita kuitenkin,
ei niitä voi todeksi saada.
Vaik iäti elät mun sielussain,
silti olet nyt vierasta maata.