EVANKELINEN HERÄTYSLIIKE



Arvi Sarviharju


Hengellisen elämän näkyvimpänä vaalijana ja iäisyyssanan tarjolla pitäjänä oli Kuurmanpohjassa Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Nuorisoliitto-osasto, jonka aikaisempi nimi oli Nuorukaisyhdistys.

Kun itse jouduin nuorena mukaan nuorisoliittotyöhön työhön, voin ihmetellen todeta, miten pitkäjänteistä julistetun totuuden sanan vaikutus on. Monet kylän vanhuksista, jotka nuorena olivat kuulleet rovasti Dahlgrenin saarnoja kertoivat kappaleita saarnoista aivan sanatarkasti ja kiittivät Jumalaa elämän tärkeimpään asiaan saamastaan selvyydestä.

Nuorisoliitto kokosi nuoria ja vanhoja sanan vaikutuksen piiriin monin eri muodoin Varsinaiseen seurakuntatyöhön liittyen pidettiin kylän taloissa ja kansakoululla hartaustilaisuuksia ja seuroja.

Evankeliumijuhlat olivat kesäisin koko päivän kestäviä pihajuhlia Vierailevana puhujana oli joku evankeliumiyhdistyksen papeista tai saarnaajista. Lapsuusaikanani oli yleinen tapa, että evankeliumijuhlille lähti talon koko perhe, vaikka arkipäivänä ja kiireisenä heinäaikanakin. Siionin kanteleen laulut kaikuivat voimakkaasti ja puheita kuunneltiin hartaasti. Väliajoilla nautittiin kahvi- ja limonaaditarjoilusta. Meille lapsille lienevätkin suurimpina vetonumeroina olleet korvapuusti ja limonaadipullo. Kyllä lapsetkin joskus kutsuttiin etupenkkiin ja joku lapsirakas puhuja piti pienen hiljentymishetken. Kun nyt vuosien takaa muistelen näitä tilaisuuksia, on kuin pyhän tuntu sieltä vielä henkisi. Niillä oli kyläkunnan yhteisinä kokoontumistilaisuuksina myös suuri yhdistävä merkityksensä.

OMPELUSEURA

Talvisin kokoontui japanilähetyksen ompeluseura, joka ensin toimi kehruuseurana. Emännät ja tyttäret saapuivat kerran viikossa, talvikuukausina, taloihin villakarstoineen ja vokkeineen. Villat saatiin lahjoituksina ja valmiit tuotteet, langat, sukat ja lapaset myytiin Viipurin markkinoilla. Näin kertyivät sievät rahat lähetykselle. Seuroissa laulettiin Siionin kanteleen lauluja usein ulkomuistista vokkien huristessa, esilaulajalla oli kirja kädessä auki. Talo tarjosi pullakahvit. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun raha alkoi paremmin maaseudullakin liikkua, muuttuivat kehruuseurat viikkoseuroiksi, missä naisilla olivat mukana neulomukset ja ompelutyöt. Tällöin myös miehet osallistuivat seuroihin. Rahallinen kannatus saatiin lähetykselle kannetusta kolehdista.

REKIRETKET

Vierailut ja rekiretket toisten nuorisoliittojen luokse olivat myös suosittuja. Usein parillakymmenelläkin hevosella lähdettiin retkelle naapurikyliin, missä koululla vietettiin yhteisiä juhlia. Retki suuntautui monesti salojen halki oikotietä.Siellä lumisen metsän keskellä kajahti laulu juhlavasti. Autojen aikaan siirryttäessä tehtiin retkiä kesälläkin. Kuorma-auton lavalla sujui matka mainiosti.

Viipurissa vuosittain vietetyille suurille evankeliumijuhlille kuljettiin aikanaan Kuurmanpohjasta viiden penikulman matka hevoskyydillä, kun rautatietä ei vielä ollut. Vanhat kuurmanpohjalaiset kertoivat nuoruudessaan tehneensä kolmenkymmenen kilometrin kävelyretkiä Hannilan suurille juhlille.

Kuurmanpohjan kirkkokuoro toimi myös nuorisoliiton kuorona. Johtajana oli aluksi kanttori Toivo Räikkönen ja myöhemmin opettaja Edvin Salmi. Kuoro julkaisi myös omaa lehteä. Muiden kuorojen mukana laulettiin kirkossa juhlapäivinä.

OMA RUKOUSHUONE

Pitkähkön aikaa oli nuorisoliiton piirissä kytenyt ajatus oman rukoushuoneen saamisesta. Asia sai lisävirikettä, kun aviopuolisot Marja-Liisa ja Jaakko Kymäläinen lahjoittivat maa-alueen ja pienen torpan rakennuksen rukoushuonetta varten. Kului kuitenkin vuosia ennen kuin hanke alkoi edistyä. Virike lähti nyt nuorten taholta. Kun Sairalan evankelinen kansanopisto perustettiin, alkoivat Kuurmanpohjankin nuoret hakeutua sinne opiskelemaan ja tätä kautta nuorten harrastus myös nuorisoliittotyötä kohtaan vahvistui. Rukoushuoneasia nousi uudestaan esille ja nyt uudelta pohjalta. Lahjoitettu tontti katsottiin liian syrjässä olevaksi ja se myytiin 10 000 markalla. Lemmetyn mäeltä, varsin keskeiseltä paikalta, saatiin ostetuksi Juho Henttoselta tontti ja sillä oleva hyväkuntoinen asuinrakennus. Tähän liittyvä rakennettiin pääasiassa taIkoovoimin tilava juhlasali entisen oman kylän miehen, saarnaaja Juho Partasen ollessa työnjohtajana. Syksyllä 1933 voitiin viettää riemullista rukoushuoneen vihkimisjuhlaa. Vanhojen ja nuorten toive oli toteutunut. Evankeliumiyhdistyksen kolmas rukoushuone oli noussut Jääsken seurakuntaan. Aiemmin oli jo rakennettu Enson ja Lottolan rukoshuoneet.

Nuorisoliittotyössä vuosikymmeniä mukana olleista mainittakoon Antti Henttonen, Juho Partanen, Amalia ja Matti Akkanen, Juho Akkanen, Amalia Hämäläinen, Antti Piepponen ja Edvard Turtia.

Osaston ja rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi vuosina 1928-1935 Arvi Vederhorn.