PANKKI OMALLE KYLÄLLE



Arvi Sarviharju


Suomen talous perustui itsenäisyyden aikaan tultaessa pääosin maa- ja metsätalouteen. Tulossa oli kuitenkin murrosvaihe, johon liittyvää tieto-taitoa ja usein haluakin uuden omaksumiseen puuttui vanhemmalta väeltä. Puutteen poistamiseksi tehostettiin valistustyötä. Läänin maanviljelysseura ryhtyi perustamaan ja ohjaamaan maamiesseurojen toimintaa. Viljelijöiden saaminen näin yhteen pohtimaan omia ja yhteisiä asioita oli tärkeä rengas edistyksen pyörässä. Tärkeät opinahjot maaseudun nuorille olivat kansanopistot ja maamieskoulut.

Vähitellen alkoivat tulokset näkyä. Vanha kolmijakoviljely: kesanto, ruis ja kevätvilja, sai väistyä uuden vuoroviljelyn tieltä. Kylvöheinä tuli vanhoille kotipelloillekin ja vanhat takamaan niityt kunnostettiin kasvamaan viljaa. Viljelytavan muuttuminen vaati uusia tehokkaampia koneita ja ne olivat kalliita.

Tämän lyhyen ajankuvauksen jälkeen tulemmekin muistelun otsikon aiheeseen. Koneen hankinnassa ei sopinut tehdä samoin kuin usein pienemmissä ostoksissa rahan puuttuessa: merkintä vain kauppiaan päiväkirjaan ja maksu sitten joskus. Isossa kaupassa ei näin voitu tehdä ja siksi moni syrjäkylänkin pieneläjä alkoi pienellä pelolla katsella pankin ovea. Jääsken säästöpankki oli perustettu jo vuosisatojen vaihtuessa ja se oli siten jo alkuvaikeutensa voittanut. Pitäjän keskustasta syrjässä olevat pientaloudet eivät säästöpankkia omakseen tunteneet, koska se oli kaukana ja sen hallinnossa oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. suurten talojen isäntiä ja kirkonkylän herrasväkeä.

Sama oli tilanne muuallakin maassa. Osuuskassatoiminta sai alkunsa professori Hannes Gebhardin, maamme osuustoiminnan isän, herätteestä. Pellervo-seura ja maamiesseurat lähtivät hanketta toteuttamaan.

Jääskeen perustettiin vuoden 1920 alkupuoliskolla seitsemän osuuskassaa. Kuurmanpohjan Osuuskassa perustettiin 14.5.1924 ja rekisteröitiin saman vuoden marraskuussa. Ensimmäisen hallituksen puheenjohtajana oli Juho Oksanen, varapuheenjohtajana Matti Salakka sekä jäseninä Mikko Henttonen, Matti lkävalko ja Juho Vertanen. Varalla olivat Mikko Haukka, Pekka Hämäläinen ja Matti Ahvonen.

Kassan toimialueena olivat Kuurmanpohjan ja Kemppilän kansakoulupiirit. Hyvän alun jälkeen ilmaantui vaikeuksia jo kolmantena vuotena. Historiankirjoihin on tullut maininta, että OKO on harkinnut kassan yhdistämistä johonkin naapurikassaan. Osuuskassojen tarkastustoimi oli kylläkin ollut aina hyvällä kannalla, mutta tapahtuneen rikkeen saattaminen historiankirjaan ei ole voinut olla vahingoittamatta kassan luotettavuutta, vaikka aineellista vahinkoa ei ollut aiheutettu.

Asepalveluksesta siviiliin päästyäni vuonna 1929 sain kutsun osuuskassan hallituksen kokoukseen, jossa minulle ehdotettiin kassan kustantamana osuuskassakurssille menoa. Lupauduin tähän ja kävin vielä yhtenä iltana tutustumassa kassan kirjanpitoon. Niillä tiedoilla lähdin kolmen viikon kurssille Tuusulaan. Saamassani todistuksessa minut kelpuutettiin osuuskassanhoitajaksi. KurssiIta palattuani minut valittiin Kuurmanpohjan osuuskassan hoitajaksi vuoden 1930 alusta alkaen.

Yleisestä talouslamasta johtuen lainalyhennyksien ja korkojen perinnässä oli aluksi vaikeuksia. Enimmäkseen niistä selvittiin. Kyläpankin ansioksiko lienee merkittävä ettei sen toimialueella ollut yhtään pakkohuutokauppaa, vaikka ne kuuluivat ajankuvaan, Tallettajien luottamus alkoi palata. Muistan eräänkin tapauksen, kun vauraan talon isäntä toi yhdellä kertaa tililleen 100 000 markkaa. Kassan talletuskanta olikin noin 650 000 markkaa. Vararahasto oli 40 000 markkaa. Jäsenten luku oli noussut yli sadan Kaikki tilinpäätökset näyttivät vuosittain pientä voittoa.

Kuurmanpohjan osuuskassa lopetti toimintansa Imatralla pidetyssä kokouksessa joulukuun lopulla vuonna 1940. Asioita hoidettiin aluksi Ylä-Jääsken osuuskassassa. Jatkosodan aikana kassa palautettiin Jääskeen ja liitettiin Jääsken osuuskassaan vuoden 1943 lopussa.

Osuuskassan puheenjohtajina ovat toimineet:

palstatilallinen Juho Oksanen 1924
maanviljelijä Juho Vertanen 1924-27 ja 1934-41
Maanviljelijä Juho Lallo 1927-33

Ylä-Jääsken Osuuskassan hallituksessa:

Juho Vertanen ja varalla Matti Salakka

Kassanhoitajina:

maanviljelijä Tuomas Rautio 1924-27
maanviljelijä Juho Vertanen 1927-29 ja 1933-40
maanviljelijä Arvi Sarviharju 1931-37
maanviljelijä Antti Komi 1943-45

Vaikka toimintani syntymäkylässä ja sukuni vuosisataisessa kehdossa päättyikin osuuskassan kohdalla seitsemään vuoteen, en sitä aikaa voi muistoissani unohtaa. Se aika oli koulutusta talouselämän tuntemiseen ja antoi pohjaa kaikkiin muihinkin tehtäviin, joihin olen pitkän elämäni aikana joutunut. Kiitollisena muistan osuuskassan luottamustehtävissä olleita. Kaikki he olivat tehtäviinsä antautuneita. Nimeltä haluan erityisesti mainita Juho Vertasen, joka oli hoitamassa kassaa perustamisesta toiminnan lopettamiseen asti. Juhoon saattoi aina luottaa silloin, kun minun oli lähdettävä kertausharjoituksiin tai muihin tehtäviin.

En päässyt eroon pankkitehtävistä uudellakaan kotiseudulla. Sotatoimista vuonna 1941 lomautettuna aloin uudelleen rakentaa taloani Antrean Vehkeellä. Sielläkin tarvittiin pankkia. Antrean eteläinen osuuskassa palautettiin evakosta Hannilaan, missä sillä oli pommituksilta säästynyt oma talo. Epävarmoissa oloissa otin vastuulleni kassan hoidon. Tämäkin kassa tuli uudestaan evakkoon ja se toimi pari vuotta Janakkalan Turengissa ennen kuin se liitettiin Riihimäen seudun osuuskassaan.