MÄELTÄ MÄELLE



Arvi Sarviharju


Kuurmanpohja liittyy niihin Jääsken kyliin, joissa kuunneltiin "Enson aikaa". Tehtaan pillin vihellykset kuuluivat hyvin ilmoittaen päivätyöläisten työn alkamis- ja päättymisajan aamuin illoin, samoin ruokatunnin. Matkaa oli linnuntietä seitsemän kilometriä.Rajavyöhykkeenkin avauduttua turisteille sain Jääsken kirkkomaan siistimistalkoiden aikana pistäytyä Kuurmanpohjassa. Pidimme Vederhornien sukuseuran kokouksen ja retken Lemmetyn mäellä aivan sukumme alkukehdossa 31.8.1991

LUOKO AIKA ETÄISYYTTÄ?

Katselin nyt, lähes puolen vuosisadan jälkeen, tutulta paikalta Kuurman joki- ja järvimaisemaa. Rukoushuoneelta kivenheiton päässä oli syntymäkotini Harju. Puutarhassa oli vielä muutama vanha omenapuu villin vesakon keskellä. Länsirinteen komeasta männiköstä vain yksi runko oli pystyssä. Pienenä vesana istuttamani tammi oli nyt jo runkopuuna. Lieneekö se sodassa latvansa taittanut? Rehevänä se oli kuitenkin aikaa uhmannut. Katse siirtyi kuitenkin kauemmas.

ENNEN OLI JÄRVI

Monien vuorten ja mäkien ympäröimä vesistö on ollut kaunista seutua. Ensikertalainen sukumme vesa totesikin: "Onpa niillä kaukaisilla esi-isillä ollut hyvä maku talon paikan valinnassa!" Eiköhän painavinta liene ollut hyvä kalavesi ja lämmin paikka kallion kupeessa.

Vesijättömaat muodostivat yhdessä lämpimien rinnepeltojen kanssa hyvän talousperustan uudelle aikakaudellekin. Kalastus ja metsästys jäivät vain virkistyskäyttöön.

Kylän kantatalot oli rakennettu vesistöä ympäröiville mäille. Nimiä mainitakseni: Hosmäki, Räikkösenmäki, Lemmetynmäki, Monnonmäki, Hatakanmäki ja myöhemmin asutetut Leistomäki sekä Termäki ja Suurmäki.

VORTSAN LINTAASIT

Jokilaakson molemmin puolin oli kansakoulun lähellä Sykerön kallio ja osuuskaupan lähellä Vortsan kallio. Näihin molempiin kallioihin venäläiset rakensivat ensimmäisen maailmansodan aikana lintaasit varustusketjuun kuuluvat ammusvarastot. Kallioiden väliselle pellolle kaivettiin juoksuhaudat ja miehistökorsut. Vallankumous Venäjällä keskeytti nämä niin sanotut patterityöt.

Useina talvi-iltoina lasketeltiin potkukelkoilla jäätikkökelillä maantietä Lemmetynmäkeä alas, melkein puoliväliin koululle mennessä. Nuoriso kokoontui Lemmetyn, Hakamäen ja Hatakanmäen kiikuilla pääsiäisenä ja kesällä. Valitettavasti näiden paikkojen läheisyyteen lyöttäytyivät korttipelit, joissa ei viinankaan käyttö ollut tavatonta. Kesäiltoina nuoret rakastavaiset viihtyivät kotimäen korkeimmalla kalliolla, näköalapaikalla.

NYT KOLHOOSIN KARJAA

Nyt näillä paikoilla on hiljaista. Työn ääniä ei kuulu. Jossakin muualla sijaitsevan kolhoosin karja makailee rintapelloillamme nauttien viimeisten kesäpäivien lämpimästä auringonpaisteesta. Lypsykatos on Marttilan pihalla. Kaikki entiset rakennukset on purettu ja kuljetettu pois. Vain yksi uusi, rajavartioiden talo, näkyy Hakalan paikkeilla.

UUTTA VÄKEÄ

Uusi aika toi kyläelämään uusia tuulia. Lisääntyvälle väelle avautui työpaikkoja Vuoksen teollisuusalueilta, lähinnä Ensosta. Näin tilojen pirstoutuminen väheni. Teollisuustaajaman läheisyys maatilatuotteiden kuluttajana vaikutti myös kannustavasti tuottajiin, ja uudet menetelmät kohottivat ja monipuolistivat taloutta.

MÄELTÄ MÄELLE

Otsikon sanat kuvaavat asutuksen keskittymistä juuri mäille. Vaikka Joinpään ja Lemmetyn poikien kesken lienee vanhempina aikoina ollut vähän kylätappelun nujakkaakin, on lemmensiteitä kuitenkin solmittu mäeltä mäelle. Tämä näkyy sukuluettelojen avioliitoista. Liikenne- ja kulkuvälineiden ollessa alkeellisia rajoittui poikien tyttökylillä käynti lähinnä omalle kylälle. Omassa suvussani olivat puolisojen löytöpaikkoja Monnonmäki, Hatakanmäki, Hirsmäki, Räikkösenmäki ja Termäki. Naapurikyliin vievät nimet Rapanen, Kyyrö, Tolla, Ikävalko ja Kurki.

YHTEISTOIMINTAA

Ajan mittaan tuli monia kyläyhteisöä kokoavia tekijöitä. Kunnan vuonna 1902 perustama kansakoulu ehti antaa perustiedot monille ikäluokille ja se oli myös harrastusten sekä kokoontumisien keskuksena.

Koulun ensimmäisestä oppilasparvesta on opintiellä ehkä pisimmälle päässyt Aleksanteri Monto. Nuorena Amerikkaan mentyään hän suoritti siellä yliopistotutkinnot, jotka riittivät professorin virkaan. Hän toimi pappisseminaarin opettajana ja rehtorina. Kotimaassa lomalla käydessään vuonna 1920 professori lahjoitti entiselle opettajalleen Aura Immoselle (os. Vilkas) radion, joka silloin oli uutuuskapine Suomessa. Taloudellisella alalla yhteistyö ehti kehittyä monimuotoiseksi. Oli sahat, myllyt, koneyhtymät, osuuskassa, useat maidonvientiporukat ym.

RAJAN YLI MONNONMÄELLE

Kun Lemmetynmäeltä katselen kylänaukeamaa Sykerönvuoren kupeesta, seuraa hyppäys rajan yli Monnonmäelle. Isoisäni Elias sieltä haki vaimon, Vappu Monnon, mummoni. Molemmista tiedän vain sukuluettelosta. Sukulaisuutta sille mäelle vielä ylläpidettiin. Sain tehtäväkseni vuonna 1919 käydä viemässä sinne hautajaiskutsua. Aikaisemmin ei kylää ollut valtakunnan rajalla halkaistu. Vennäinmäki on kyllä Lemmetyn metsämaiden alkupäässä. Ei tiedetä, mihin tapaukseen tuo nimi liittyy. Vuoden 1941 sodan muistoja voi olla moniakin, olihan silloin kylän raja-alue sotanäyttämönä.