KUKKAMUISTOJA KUURMANPOHJASTA



Irja Sarelius o.s. Laitinen


Mahtavimmat kukkamuistot muodostuvat rentukoista. Kylässä oli suuria ojanteita, jotka olivat ajan mittaan uurtuneet saviseen maaperään. Lumen sulamisaikoihin uomissa virtasi vettä joskus runsaastikin, ja sen jälkeen puhkesivat rentukat kukkaan. Ojanteiden pohjiin muodostui yhtenäinen keltainen rentukkamatto - sellaisia en ole muualla nähnyt.

Kotini lähellä olevan ojanteen äpräällä kasvoi runsaasti nyt jo harvinaiseksi käynyttä kissankäpälää ja myös tervakukkaa. Ojanteeseen oli tehty jonkilainen pato,joten kevätvesien aikaan tässä voitiin huuhtoa pyykkiäkin. Syksyllä taas, jos vettä riitti, siinä liotettiin pellavia. Kun puroa seurasi metsään, tuli vastaan paikka, jossa oli edessä kosteikko, josta puro sai alkunsa. Sinivuokkoja oli sinisenään. Myös keto-orvokkeja kasvoi runsaasti läheisillä niityillä. Mahtavat tuomipuut kukkivat keväisin Piepposen pihan ja sahan välisellä rajalla.

Nämä eivät tietenkään olleet kylän ainoat kukkapaikat, mutta lapsen liikkuma-ala oli melko rajoitettu, joten kotia lähellä olleet maisemat ovat jääneet parhaiten mieleen.