KAIKUJA KUURMASTA



Juho Henttonen


Joskus entisaikaan Kuurma oli valtavana järvenä, joka peitti allensa kaikki myöhemmät viljelysalueet. Tämän vesistön keskellä sijaitsi Kärättilän kylässä vanhan Hosmäen myöhempien viljelysten silloin metsäisenä saarena ollut mäki, jota kutsuttiin "Oithauvan mäeksi". Vanha tarina kertoo, että tällä mäellä silloisten vesien keskellä oli asunut kaksi Oitti -nimistä veljestä, jotka elivät metsästyksellä ja kalastuksella. On ilmeistä, että näistä Oitti -nimisistä veljeksistä mäki on saanut nimensä Oithauvan mäki. Tarina ei kerro, mikä oli näiden veljesten myöhempi kohtalo. Kaiketi tämän nimiset veljekset ovat siellä mäellä kuitenkin asuneet, sillä Jääsken kihlakunnan historian ensimmäisessä osassa mainitaan Kuurman vesistöön kuuluneen kolme ruohikkoista järveä, nimittäin Räikkösen eli Oithaudan selkä, jota myös Kuurmaksi nimitettiin, sekä Verhiön ja Tölkön eli Savolaisen selät. Näin ollen Oitin veljekset lienevät olleet ensimmäiset Kuurman kalastajat. Kuurma -nimi tuli kuitenkin järven viralliseksi nimeksi ja kylän nimi Kuurmanpohjaksi.

Kuurman seudun kasvisto oli varsin rehevää ja maapohja oli erityisen hyvää viljelyseutua. Niinpä maataloudellisen ja historiallisen tietokirjan Suomenmaan viidennessä osassa kerrotaan lehmuksia kasvaneen jokseenkin yleisesti Vuoksen ja Kuurman rehevillä lehtoalueilla. Niinpä myöskin vaahterat kasvoivat Kärättilässä Kuurman pohjoispuolella olevilla kallioiden rinteillä jonkin matkaa Turtian talosta. Luonnonvaraisia omenapuita kasvoi villeinä Hiirenjoen varrella. Muista harvinaisuuksista mainittakoon haarapalpakko sekä Kuurman suun liepeillä juurehtiva kaisla. Linnustosta harvinaisina mainittakoon kaulushaikara, jota on joskus tavattu Kuurmalla. Myöskin joutsenet muuttomatkallaan levähtivät usein Kuurmalla. Tavallisten kalarotujen lisäksi toutain pääsi joskus nousemaan Kuurmaan asti. Myös ankeriasta saatiin kesäisin varsin usein. Kuurma oli kalaisa järvi aina 1930-luvun paikkeille saakka.

Kun Hosmäen tilan maitten omistusoikeus käsitti koko Kuurmanjärven pohjoispuolisen rannan, oli siinä kalastusaluetta runsaasti. Jo aikaisin keväällä, kun järvi oli vielä jäässä, mutta rannat sulana, laitettiin rysät rantavesiin. Pappa, joka vielä 80-vuotiaana kalasteli, otti aina minut apupojaksi. Mielessäni säilyy aina muistikuva siitä, miten mummo tuli aamulla minua herättämään sanoen: Pappa varttuu kalalle. Kyllä siinä uni kaikkosi, kiireinen pukeutuminen, pöydältä mummon voitelema voileipä käteen ja sitten papan perästä voileipää haukaten rantaan.

Mikä nautinto olikaan, kun rysästä nostettiin joskus useitakin komeita haukia veneen pohjalle. Meillä oli järvessä useita rysiä, joten saalista kertyi kontillinen. Kuten jo olen maininnut eksyi Kuurmaan joskus toutaimiakin. Niinpä kerran erästä rysää lähestyttäessä pappa sanoi, että nyt siellä on suuri kala, kun rysän paalu tutisee. Ja olihan siellä koko vonkale, toutain, jonka paino oli lähes kahdeksan kiloa. Olimme silloin kotiin mennessämme ylpeitä kalamiehiä. Myöskin ankerias oli mieluisa saalis, sen liha oli makoisaa. Talvisin pyydettiin mateita, joita varten rysille hakattiin avanto. Kesäkalastus oli suurimmaksi osaksi verkkopyyntiä.

Kerronpa tässä vielä erään lahna-apajan. Oli juhannuksen aatto, ehkä 1920-luvun alkuvuosina. Mikko-veli meloi veneellä pitkin rantoja tutkien juhannuslahnan kutupaikkoja ja niinpä hän havaitsi aivan kotirannassa kutupesueen. Haettuaan minut kaverikseen, haimme verkkoladosta verkot, joilla piiritimme koko kutualueen. Juuri kun olimme saaneet alueen motitettua, Antti-veli toi rantahakaan kaksi hevosta, jotka irtipäästyään lähtivät iloiten laukalle tantereen tömistessä. Lahnat, jotka kutupaikallaan ovat erittäin arkoja, lähtivät koko parvena ryntäämään avovettä kohti ja joutuivat suoraan meidän verkkoihimme. Meillä oli Mikon kanssa hätä ja hyvä mieli. Mikko keräsi kaloja veneestä käsin ja minä taas kahlasin motin sisäpuolella vedestä irrottamassa kalat verkosta. Koko kala-apaja oli putipuhdas yhdessä rytäkässä noin kymmenessä minuutissa. Kalojen koko oli noin 1,5 - 2 kiloa. Saaliin painoa ei mitattu, mutta korennolla niitä kannettiin saavillinen kotiin. Tämä oli minun muistini mukaan suurin yhdellä kerralla saatu kalansaalis.

Kuurma, sinä ,joka tyynenä kesäiltana välkkyvine vesinesi uinut viljelysten keskellä, olit ihana nähtävyys. Räikkösenmäki oli monine taloineen eteläisellä rannalla, Hosmäki pohjoisrannalla. Siinä välissä sinä olit ihanassa olotilassa ja vaikutit meidän rannalla asujain suuressa suosiossa. Nyt sinusta on jäljellä vain pienoinen lätäkkö, mutta meille sinun läheisillesi sinä olet aina oleva ja elävänä mielessämme säilyvä entinen Kuurma.