RISTKOIVU LÄHE



Juho Henttonen


Kuurmanpohjasta Jääsken kirkolle johtavan maantien varrella Kärättilän kylässä Sikojaan (Luukkosen) talosta noin parisataa metriä kirkolle päin oli tien ohessa aina sulana oleva kirkasvetinen lähde ja tämän lähteen reunalla kasvoi kaksi isoa koivua. Tätä lähdettä kutsuttiin Ristkoivu lähteeksi. Mistä sitten tämä lähteen erikoinen nimi on saanut alkunsa?

Isoisäni Hosmäen pappa eli Mikko Henttonen, joka oli syntynyt 1835 kertoi tämän nimitarinan liittyvän entisaikaisiin hautajaismenoihin. Kun talossa sattui kuolemantapaus, niin vainajaa säilytettiin kotona, joko riihessä tai vaateaitassa siksi kunnes hautajaiset pidettiin. Hautajaispäivän aamuna järjestäytyi saattojoukko lähtemään kohti Punamäen hautausmaata. Ensimmäisessä ajoneuvossa ajoi kaksi kylän parhainta laulumiestä, sitten vainajaa kuljettanut ajoneuvo, omaiset, naapurit ja ystävät. Usein tähän saattojoukkoon saattoi kuulua jopa useita kymmeniä ajoneuvoja.

Näiden ensimmäisinä ajavien laulumiesten tehtävänä oli veisata virsi saaton liikkeelle lähtiessä sekä matkan varrella olleen jokaisen talon kohdalla värssy pari hautausvirsistä. Kun esimerkiksi Penttilän perukoilta saattojoukko kulki ohi varsin talorikkaan kyläkunnan, saivat siinä laulumiehet veisata moneen kertaan samoja virsiä. Mielestäni tämä oli varsin kaunis tapa kunnioittaa vainajaa hänen viimeisellä maallisella matkallaan.

Mutta palatkaamme ajassa ehkä noin 200 - 300 vuotta taaksepäin. Kun Kuurmanpohjan kautta kulkevaa kirkkotietä hautajaissaatto oli ohittanut asutun kyläalueen ja saapunut lähteen kohdalle, tapahtui tässä sen ajan uskomuksiin perustuva toimenpide. Vainajaa kuljettaneen ajoneuvon ohitettua lähteen, pysähtyi saattojoukko ja joku vainajan omaisista kävi puukolla piirtämässä koivun kylkeen ristinmerkin. Merkki oli uskomuksen mukaan esteenä sille, ettei vainajan sielu palannut takaisin kotipuoleen kummittelemaan. Tarinan mukaan oli myöskin tässä tilaisuudessa tarjottu vainajan kantajille ensimmäiset multaryypyt.

Mahla oli vuosisatain saatossa vuotanut koivuista. Ne olivat lahonneet, häipyneet olemattomiin, mutta kuitenkin ne oman aikansa uskomuksen mukaisesti jättivät lähteelle nimen, joka oli tunnettu koko kyläkunnassa.