TÄMMÖINEN OLI JA ON HIIRENJOKI



Armas Luukkonen


Joki lähtee Suokumaanjärvestä, joka Kuurmanpohjassa liittyy Kuurmanjokeen ja siitä edelleen Kuurmanrannan ja Kärinniemen kautta Vuokseen. Järvestä lähtien joki hiljaa virtaa niin kuin Don. Kirssin maan kohdalla suvanteen kahden puolen virtaus on nopeampaa mutta ilman kuohuja. Luukkosenlammen yläpuolella sadan metrin matkalla on kallioon louhittu kanava. Louhitusta kalliosta on suuria kiviä nostettu ylös jokivarteen. Vuonna 1918 poikasena tutkin tätä louhikkoa ja löysin sieltä kivien alta tynnyrin, joka oli täynnä rukiinjyviä. Sanoin äidille, että löysin tämmöisen tynnyrin. Äiti sanoi: Älä puhu siitä kenellekään. Isä vei ne sinne sitä varten, että saataisiin ensi kesänäkin kylvää ruista.

Luukkosen lammen alapuolella talon kohdalla on koski, joka ei koskaan jäätynyt umpeen. Talvella siihen tuli aina semmoinen lintu, jota sanottiin koskikaraksi. Se oli tosi mannekiini: sukelsi koskeen, hyppäsi jään reunalle, esitti siinä konserttinsa ja meni taas jään alle. Oi niitä aikoja. Tästä 200 metriä jokivartta alaspäin oli Hiirenmylly. Siinä oli putousta noin kolme metriä. Koskena se jatkui siitä edelleen noin 700 metriä, minkä jälkeen alkoi koski, jota sanottiin Korkiakoskeksi. Siinä oli suuri putous. Tukkia uitettaessa tukit putosivat pystyssä pohjakiviin. Siihen putouksen alle tehtiin kesällä tukista silta. Tästä alaspäin koski jatkui kuohuvana 300 metriä. Keväällä sen kuohujen kohina kuului kauas.

Näitä koskia oli monia. Alkuperäinen nimi näille koskille oli Pitkäkoski. Myllyn tulon jälkeen tämä koski osittui. Kosken jälkeen oli suvantoa lähes kilometri. Viimeinen koski tässä joessa oli Salakkakoski, jonka pituus oli noin 500 metriä ja kosken alaosa oli laaja ja matala. Tässä kosken ja suvantovirran taitekohdassa oli rannalla tasainen kaunis nurmikenttä, johon nuoret kokoontuivat helluntaina piiriä pyörimään. Vanhat miehet istuivat piirissä metsässä. Juhannuskokko paloi usein tällä nurmella. Hiirenjoki koskineen on monien mahdollisuuksien joki, vesi ja sen läheisyys on semmoinen elementti, että se saa mielen virkistymään ja uintipaikkojen koskihieronnalle antaa nyt suuren arvon, kun niitä ei enää ole.