VIESTI MENNEISYYDESTÄ



Lauri Räikkönen


Elettiin vuotta 1937. Koulujen syyslukukaudet olivat jo alkaneet. Sadonkorjuutyöt olivat ehtineet perunan ja juurikasvien nostovaiheeseen, kun Räikkösenmäeltä Kuurmanjärvelle viettävältä pellolta, läheltä järven rantaa löytyi erikoinen kiviesine.

Muodoltaan soikionmuotoinen litteähkö sileäksi hiottu kivi herätti mielenkiintoa erikoisesti siksi, että sen keskellä oli säännöllinen pyöreä reikä. Meille kylän pojille syntyi esinettä ihmetellessämme ajatus viedä se koululle opettajan tutkittavaksi. Me kävimme kouluamme niin sanotun uuden koulun puolella, ,jossa yläluokkien opettajana toimi Edvin Salmi. Hänelle aioimme esineen antaa.

Kävi kuitenkin niin, että. Edvin Salmi oli katkaissut kätensä, joka oli kipsissä ja sellaisessa kantotelineessä, joten sen vanhemman koulun opettaja Ida Savolainen kävi häntä tuuraamassa ainakin joillakin laulutunneillamme.

Ida Savolainen, vaikkei hän meitä varsinaisesti opettanutkaan, tiedettiin vaativaksi opettajaksi, joka edellytti hyvää. kuria ja järjestystä sekä nautti tässäkin mielessä erityistä kunnioitusta.

Olimme vieneet löydetyn kiven ennen tunnin alkua opettajan pöydälle. Opettaja Savolainen tulikin yllättäen tämän tunnin opettajaksi. Kun hän meni työpöydän ääreen, hän vain vilkaisi esineeseen, kääntyi luokkaan päin ja kysyi hyvin tiukassa äänensävyssä: Mitäs tämä merkitsee? Mitä hän mahtoi miettiäkään. Ainakin meille pojille tuli hänen käyttäytymisestään tunne, että hän oletti esineen pilailuksi itseään kohtaan. Kun selitimme hänelle, mistä esine oli löydetty, hän otti sen käteensä, tutki sitä hetken, kääntyi luokkaan päin ja hänestä löytyi aivan kuin toinen ihminen. Jotenkin haltioituneena hän totesi, että tämähän oli harvinainen löytö. Tämä oli kivikirves, kivikauden aikainen työkalu.

Taisi siinä mennä osa tunnista kivikauden ajankin kertaamiseen. Esineen opettaja vei sitten luokan sivuseinään upotetun opetusvälinekomeron hyllylle. Minun muistiini ei ole jäänyt kuvaa siitä, jäikö esine sinne hyllylle vai toimitettiinko se sieltä jonnekin. Talvisotahan alkoi jo parin vuoden päästä ja vuonna 1941 jatkosodan alussa tämä uusi koulu paloi.

Tämän kivikirveen löytyminen muiden vastaavien Kuurmanpohjan alueelta tehtyjen löytöjen kanssa osoittaa, että alueella on ollut asutusta jo kivikaudenkin aikana.

Tulkoon tämän opetusvälinekomeron toisestakin käyttötarkoituksesta mainituksi joku sana. Elettiin vielä aikaa, jolloin koulukuri ja erilaiset rankaisumenetelmät olivat nykyaikaan verrattuna - näin luulisin - hieman erilaisia. Jäätiin arestiin ja jälki-istuntoihin, seisottiin nurkassa ja taisi sillä opettajalla olla sen karttakepinkin kanssa oikeus kurinpidollisiinkin menetelmiin. Suurin häpeä oli kuitenkin se, jos joutui sinne niin sanottuun pimiään putkaan, ja tämä edellä mainittu opetusvälinekomero toimi myöskin tässä tarkoituksessa luokassamme. Ainakin yhden kerran yksi luokkamme pojista koki senkin rangaistuksen.