TOIVO RASILAINEN, RADIOÄÄNI KUURMANPOHJASTA



Kalevi Lallo


Radiosta tulee nykyisin lukuisilta kanavilta ohjelmia, joissa toimittajat iskelmäkappaleiden välillä ovat hetken äänessä sanomatta juuri mitään. Näin jatkuu tunnista toiseen, jopa 24 tuntia vuorokaudessa. En voi sille mitään, että tulee ikävä rakenteeltaan toisenlaisia ohjelmia, niitä, joita ahkerat, radiotoiminnan pioneerityötä tehneet toimittajat aikoinaan tekivät. Yksi heistä on Toivo Rasilainen, joka oli syntynyt Kuurmanpohjassa vuonna 1894.

SANOMALEHTIMIEHENÄ

Toivo Rasilainen kävi keskikoulun Imatran yhteiskoulussa. Kun hänellä huomattiin olevan kynällisiä taipumuksia, hän pääsi 18-vuotiaana toimittajaksi Viipuri-lehteen. Tuolloin elettiin ahdasta tsaarinvallan aikaa. Piti olla kirjoittamisissaan varovainen, ettei olisi joutunut "tiilenpäitä lukemaan.

Jännittävää aikaa Toivon elämässä oli talvi vuonna 1918. Valepukuisena hän onnistui pääsemään pois Viipurista. Antreassa hänet pantiin toimittamaan Karjalan Armeijakunnan tiedonannot -nimistä rintamalehteä.

Vapaussodan jälkeen hän oli toimittajana Viipurissa Karjalan Aamulehdessä, kunnes hänet kutsuttiin Karjalan toimitussihteeriksi. Tämä heimolehtemme olikin sitten hänen rakkain lehtensä, jossa hän työskenteli useat vuosikymmenet toimitussihteerinä ja päätoimittajana, Viipurin jälkeen Helsingissä ja Lahdessa.

Tärkeä vaihe Toivo Rasilaisen elämässä oli myös vuonna 1932 alkanut Sortavalan aika. Hän toimi siellä pankinjohtajana, mutta työtä riitti myös Laatokka-lehdessä ja Sortavalan radiossa, kun toiminta siellä saatiin alkuun.

RADIOTOIMITTAJANA

Radiotyö oli Toivo Rasilaiselle läheisin ja mieluisin. Hänen tekemiään ohjelmia on muisteltu ja kiitelty kautta koko Suomenmaan. Viipurissa se Toivon radiotyö alkoi. Siellä toimi jonkinlainen radiokerho, jonka jäsenenä hän oli. Sitten sattuma puuttui peliin. Viipurin radion ohjelma oli alkamassa, kun ohjelmapäällikkö, kamreeri Emil Koponen, sanoi studiossa joissakin tehtävissä olleelle Toivolle: "Kuuluttaja Viki Raaska on sairastunut. Sinä menet nyt kuuluttamaan." Tällaista tilaisuutta hän oli odottanutkin.

Ensimmäinen varsinainen selostustehtävä, jonka Toivo teki, käsitteli Saimaan kanavaa. Kanava oli tullut Toivolle tutuksi, kun hän oli usein noussut Viipurissa laivaan matkustaessaan Rättijärvelle. Sieltä matka oli jatkunut polkupyörällä Kuurmanpohjaan äitiä tapaamaan

Sortavalassa Toivo Rasilainen toimi ohjelmapäällikkönä. Sortavala oli silloin ikään kuin runolaulajien maan porttina. Hän haastatteli siellä runolaulajia ja itkuvirsien taitajia. Toivo-setänä hän toimitti lastentunteja Markus-sedän tavoin. Karjalan laulavat lapset olivatkin lastentunneilla kiitollisia esiintyjiä. Myös kouluradio-ohjelmia hän teki jo Sortavalassa ollessaan.

Sen ajan radiomies saattoi joutua joskus odottamattomiin tilanteisiin. Kerran piti tulla lähetys mineraalikaivoksesta Pitkärannasta, mutta se jäi tulematta, koska radioauto matkallaan Pitkärantaan oli ollut kaksi kertaa ojassa eikä ehtinyt lähetysaikana paikalle. Eräästä Laatokan saaresta käsin Toivo oli äänittämässä ohjelmaa nuottakalastuksesta. Ohjelma saatiin hyvin nauhalle, mutta sitten kotiinlähdön aikaan nousi Laatokalla niin hirmuinen myrsky, että radiomiesten oli jäätävä yöksi saareen. Toisin oli suunniteltu.

Vuonna 1955 Toivo Rasilainen teki raskaan selostusmatkan. Ohjelmasarja oli nimeltään Maakuntakuvaus Karjalasta. Ohjelmaa tehtiin Lappeenrannan ja Nurmeksen väliltä. Lieneekö juuri tuohon sarjaan kuulunut se pitkä kuvaus rajakylän elämästä, missä Kuurmanpohjan naapurikylän Penttilän vireää elämää välitettiin kuuntelijoille. Tuon selostusmatkan jälkeen Toivo joutui sydänveritulpan takia kolmeksi viikoksi sairaalaan. Hän selviytyi ja työ jatkui.

"Tervaskantoja" osui haastatteluissa hänen kohteikseen. Toivo haastatteli muiden muassa kahta satavuotiasta. Toinen heistä oli ajellut vielä 98-vuotiaana polkupyörällä, ja toinen kertoi haastattelussa suunnitelmistaan lähteä Turkin sotaan, jonne meno ei kuitenkaan toteutunut. Ottaessaan puhelimitse yhteyttä sysmäläiseen 90-vuotiaaseen musiikkimieheen, Matti Hyökyyn, jolla oli ollut 11-lapsisesta perheestään muodostettu torviseitsikko, vastasi rouva puhelimeen: "Opettaja ei ole nyt kotona, hän on kokouksessa".

RADIOMIEHEN TÄHTIHETKIÄ

Sortavalassa järjestettiin Kalevalan 100 -vuotisjuhlavuonna 1935 suuret laulujuhlat, jolloin 4000 asukkaan kaupungissa Vakkosalmen laulujuhlakentällä oli 25 000 laulajaa, soittajaa ja juhlavierasta. Toivo Rasilainen oli pääjuhlan kuuluttajana. Siitä juhlasta lähetettiin 15 minuutin ohjelma suorana lähetyksenä Yhdysvaltoihin siten, että se meni ensin puhelinlankoja pitkin Berliiniin, mistä ohjelma välittyi lyhytaaltoteitse Amerikkaan. Ohjelmassa esiintyi kanteleensoittaja Antero Vornanen, ja Ylioppilaskunnan Laulajat sekä juhlakuoro lauloivat. Amerikasta tuli paljon palautetta. Eräs Minnesotassa asunut amerikkalainen kirjoitti: "Meillä oli suomalaisia vieraita kuuntelemassa ohjelmaa. Seisaallaan, kyyneleet silmissä he seurasivat lähetystä!

Vuoden 1945 keväällä Toivo Rasilainen osallistui Yleisradion järjestämään selostuskilpailuun. Toivo etsi aiheita, valitsi ja hylkäsi, kunnes lopulta päätti tehdä selostuksen aiheesta Karjalaiskoti Keski-Suomessa. Siinä kerrottiin erään Sortavalan läheltä evakkoon lähteneen perheen elämästä. Toivo kertoi, että sen parempaa ohjelmaa hän ei koskaan pystynyt tekemään. Karsinnassa 252 kilpailijan joukosta valittiin 12 parasta selostusta radiossa helluntaipyhinä kuunneltaviksi. Yleisradion kilpailulautakunta valitsi Toivo Rasilaisen voittajaksi Eino Rahikaisen voittaessa kirjapainotyötä käsitelleellä ohjelmallaan yleisöäänestyksen.

Tuon kilpailulautakunnan perusteluissa todettiin, että Toivo Rasilaisen selostuksessa oli paljon tunnetta. Kai siksi hän olikin usein tekemässä selostusta jouluaaton tunnelmista hautausmaalla. Rasilainen muisteli tällaisista tehtävistä jääneen parhaiten mieleen vuonna 1941 Lahden kirkon vierestä sankarihaudoilta tulleen lähetyksen, jossa tunnelmaa olivat myös tuomassa kirkonkellojen soitto ja kirkon sisältä kantautunut urkumusiikki.

Kun pääsiäisen alla vuonna 1948 Toivo Rasilainen oli saanut valmiiksi neliosaisen kuulokuvasarjan Vapahtajan kärsimyshistoriasta, hänen mieltään lämmitti ohjelmapäällikkö Jussi Koskiluoman lyönti olkapäälle ja sana: "Kiitos". Kotiin päästyään hän heittäytyi vuoteelleen ja nukkui heti.

PITKÄ ELÄMÄNTYÖ RADIO- JA LEHTIMIEHENÄ

Syksyllä 1962 68-vuotiaana Toivo Rasilaisella oli syytä juhlia harvinaisen pitkää, 50 vuotta kestänyttä lehtimiesuraa. Työ lehtimiehenä ei vielä silloinkaan ollut kokonaan päättynyt. Radiotyötä hän teki neljän vuosikymmenen ajan. Toivo ei pitänyt kirjaa radioon tehtyjen omien otsakejuttujensa lukumäärästä, mutta arveli niitä tulleen tehdyksi 1500:n paikkeilla. Hän ei säästellyt itseään. Työpöytä oli aina täynnä papereita, kirjoituksia ja selostussuunnitelmia. Hänen tyttärensä Leena Paulin kertoi, että isää pyydettiin moniin tehtäviin, varsinkin puhujaksi eikä hän hevin rohjennut kieltäytyä. Sana ei ei kuulunut hänen sanavarastoonsa. Toivo Rasilainen kuoli 78-vuotiaana. Hänen ja hänen vaimonsa Sallin lepopaikka sijaitsee Lahden Levon hautausmaalla.


Lähteet

Monipuolista lehtimiestyötä päivälleen puoli vuosisataa, Etelä-Suomen Sanomat 10.11.1962.
Teuvo Hahl-Marjokorpi 1970, Radiohaastattelu "Ääni Karjalasta"
Toivo Rasilaisen tyttären Leena Paulinin muistelot isästään 22.2.1999.


  Lähteet