MARI RAUTION PARANTAVAT KÄDET



Irja Sarelius o.s. Laitinen


Ollessani kuusivuotias hyppäsin heinäpellolla ojan yli ja nilkkani meni sijoiltaan. Turvotus ja kova kipu olivat tietenkin seurauksena. Lähetää Nikkarile, kyl tät laittaa sen paikoillee, sanoi isä. Meillä puhuttiin Nikkarin tädistä, koska Mari Rautio oli sukulaisuudeltaan isäni täti.

Mutta minäpä kauhistuin sydämeni pohjasta, koska en voinut kuvitella nilkan paikalleen laittoa muuten kuin leikkaamalla. Itkeä vollotin koko matkan suureen ääneen ja vielä perilläkin. Täti istui tuvan penkille, otti jalkani syliinsä ja silitteli nilkkaa lempeästi. Sitten hän teki pienen nykäisevän liikkeen. Se on paikoillaa, sanoi täti ja huutoni katkesi kuin veitsellä leikaten enkä heti huomannut edes sulkea suutani. - Tällaisen avun saaneita lienee kylässä ollut useita.