JUHO PATJAAN PERHEEN VAIHEITA



Saara Patjas


Juhana (Juho) Patjas syntyi 1888 Jääsken Patjaalassa ja hänen vaimonsa Aina Maria o.s. Suikkari 1891 Antrean Ollikkalassa. Heidät vihittiin avioliittoon Jääsken Patjaalassa vuonna 1912 ja he muuttivat Kuurmanpohjaan vuosien 1918-1919 paikkeilla. Juhon vanhemmista isä Eerik Patjas kuoli vuonna 1917 ja äiti Katariina Patjas o.s. Ora vuonna 1923. Juho Patjas kuoli 1944 Kuurmanpohjassa ja hänen vaimonsa Aina 1988 Hämeenlinnassa.

Juho ja Aina Patjaalle syntyi neljä lasta: Eero (s. 1915, k. 1950), Yrjö (s.1920, k. 1996), Salme (s.1922, k. 1999) ja nuorin Kirsti Hellevi (s. 1930, k.1950). Kun Juho ja Aina muuttivat Kuurmanpohjaan, perheeseen kuuluivat vanhin lapsi Eero ja Juhon äiti Katariina sekä äidin sisko Anna Ora, joka pysyi perheessä vanhuuden päiviin asti.

Patjaan perheen lapset avioituivat 1940-luvulla. Eero vihittiin vuonna 1942 Saara Suoma Hatakan kanssa, Yrjö vuonna 1946 Edit Alisa Mäkisen kanssa ja Salme vuonna 1942 Veikko Petteri Konttorin kanssa. Juho Patjas oli tunnettu liikemies. Hänellä ja Juho Laitisella oli yhteinen sahalaitos, josta Juho Laitisen tytär Irja Sarelius kertoo toisaalla tässä kirjassa. Muistan Juho Patjaan kertoneen että hän teki puutavarakauppaa jonkun ruotsalaisen yhtiön kanssa. Juho Patjas oli Jääsken merkkimiehiä ja kunnanvaltuuston jäsen. Hän toimi valtuuston puheenjohtajana vuosina 1926 ja 1934.

Patjaan tilan rakennukset olivat vanhoja, mutta myöhemmin rakennettiin uusi päärakennus. Heillä oli hyvin aikaisin puhelin ja radio, joita ei silloin vielä ollut muilla kyläläisillä. Patjaalla oli apulaisina sekä naisia että miehiä. Emännän apuna keittiössä oli myös Anna-täti. Navetassa lehmiä hoiteli karjakko.

Minun kotini ja Patjaan talo olivat lähinaapureita, vain joki virtasi tilojen välissä. Joessa oli kirkas vesi ja siinä käytiin paljon uimassa. Joskus sattui niin, että kun Patjaalla oli lämmitetty sauna, niin Aina-emäntä huusi meille, että tulkaa saunaan ja uimaan. Tämä kaikki oli naapurien välistä ystävyyttä.

Kerran meitä oli kolme pikkutyttöä kahlaamassa vedessä kun siihen tuli sattumalta Juho-isäntä. Hän kaapasi minut syliinsä ja heitti sinne veteen. En minä osannut uida, mutta jotenkin räpiköin rannalle. Siitä asti olen uinut ja uin vieläkin.

Olikohan tämä jo silloin viite siitä, että minusta ja Eerosta tuli virallisesti aviopari 1942. Vihkiäistilaisuus pidettiin Eeron kotona, koska silloin oli sota-aika ja minun kotini oli poltettu. Saman aikaisesti vihittiin Eeron serkku Markku Patjas ja Kaarina o.s. Hakkarainen. Sota-ajan takia vieraille piti hankkia kulkuluvat että he pääsivät vihkiäisiin. Puomi oli noin kaksi kilometriä ennen vihkiäistaloa. Eeron ja minun vanhempamme olivat järjestäneet meille ihanan juhlan. Siellä oli ruokaa, pullaa ja kakkuja aivan tarpeeksi, vaikka oli sota-aika ja ruoka oli kortilla. Juhlien päätyttyä Eero lähti rintamalle ja minä menin töihin Ylä-Vuoksen konttoriin. SIlloin tällöin joku tuttava tuli kertomaan, miten paljon he olivat syöneet siellä vihkiäisissä ja etenkin kakkua. Piti kuulemma mennä johonkin nurkan taakse syömään, kun he kävivät niin monta kertaa hakemassa syötävää.