MUISTOJA SYNTYMÄKODISTANI JA SUVUSTANI



Armas Luukkonen


Kirjoitan syntymäkodistani, joka sijaitsi joen kaakkoispuolella. Talon omistajia olivat isäni, Apram Luukkonen ja äitini Iita Luukkonen. Isäni oli syntynyt tässä talossa vuonna 1870. Hän oli monitoimimies. Hän oli ollut rakennustöissä ja välillä kalastajana Saimaalla sekä lankkusahurina altasahaajana.

Isäni palasi syntymäkotiinsa ja lunasti sen itselleen. Hän meni naimisiin Nuijamaalla vuonna 1878 syntyneen Ida Ihalaisen kanssa. Heille syntyi neljä lasta: Hilja, Eevertti, Armas ja Laina, joista Armas ja Laina ovat elossa.

Sain olla isäni apuna kalastamassa ja veneenteossa. Viimeinen hänen tekemänsä vene vietiin hänen vanhimmalle tyttärelleen Johannekseen meren rantaan. Ruumisarkkuja hän teki useita. Isossa tuvassa niitä sopi tekemään. Monien naapureiden hautajaiset pidettiin tässä tuvassa. Siinä syntyi myös rekiä, kelkkoja, rysiä ja mertoja aina risumertoja myöten. Hänen valmistamiaan kattotikkaita vietiin Pietariin saakka. Isäni harrasti välillä myös ammattimaista metsästystä. Hän metsästi jäniksiä, pyitä, teeriä ja metsoja. Kun sumppu tuli täyteen rapuja, se tiesi aina Viipuriin lähtöä.

Isäni oli kutsunnassa joutunut arpomalla tsaarinvallan armeijaan. Myöhemmissä vaiheissaan hän vei kokkelipiimää ja kermaa Imatran Valtionhotelliin. Sieltä sai siihen aikaan valopetrolia silloinkin, kun sitä ei saanut mistään muualta ja siksi kannut piilotettiin lumihankeen.

Vuosisadan alkupuolella tsaarinvallan aikana vallitsi köyhyys. Mieleeni on jäänyt, kuinka isäni kanssa takaniityllä kaadettiin risukarhi seinustalta ja sillä muokattiin peltoa. Meillä oli vanha niittokone. Suuri uudistus tapahtui, kun saatiin haravakone. Isä kylvi viljat käsin, mutta aikaa myöten siihenkin saatiin kone.

PIETARI LUUKKONEN

Isäni vanhin veli Pietari Luukkonen rakensi talon Kiusuohon laajojen avoniittyjen kupeeseen Aroharjulle. Hän viljeli maata ja kasvatti karjaa ja talo oli omavarainen. Heillä oli yksi Matti-niminen poika, jota kutsuttiin Aron Matiksi. Taloon ei johtanut lainkaan tietä, vaan metsän läpi ajettiin aina siihen suuntaan, minne oli asiaa. Kun vanha Pietari sairastui, niin piti hakea lääkäri, tohtori Hannikainen, Jääsken kirkolta. Hänet tuotiin hevosella Kuurmanpohjan Hiirelän kautta Hiiren myllylle Luukkoselle. Siitä Hannikainen käveli mäen yli salkku kainalossa sairaan luo toista kilometriä. Tutkittuaan sairaan ja määrättyään lääkkeet hän käveli takaisin ja sai taas kyydin kirkolle. Apteekista kuljetettiin sitten lääkkeet sairaalle ja ne riittivät kuolemaan asti. Hänen vaimonsa kuoli ilman mitään terveydenhuoltoa.

Matille ja hänen vaimolleen Leenalle syntyi 1910-luvun kahden puolen kaksi lasta: Toivo ja Aino, jotka molemmat kuolivat espanjankuumeeseen. Heidät vietiin yhtä aikaa suureen yhteishautaan kappelin lähelle. Myöhemmin Matille ja Leenalle syntyi vielä kaksi lasta: Maire ja Viljo.

MARI (O.S. IHALAINEN) JA MATTI JUSSILA

Hiirenjoen kaakkoispuolella lähellä Korkeakoskea oli Kärättilän kylässä Patjaan sivutila ja siihen kuuluva torppa. Torpassa asuivat äitini sisko Mari miehensä Matti Jussilan kanssa Matin kuolemaan saakka. Sitten Mari joutui evakkotielle ja sille tielleen kuolikin Keuruulla. Heillä oli aikoinaan maatila kirkonkylässä. Silloin oli sahojen kulta-aika ja he menivät takaamaan sahaa ja menettivät koko kotitilansa. He elivät torpassaan omavaraisesti pitäen kahta, kolmea lehmää sekä vasikkaa ja sikaa tiinuun pantavaksi. Välillä heillä oli hevonenkin. Kävin heillä teurastamassa sikoja. Jussilan täti oli mukava elämänmyönteinen täti. Hän sanoi usein: "Meillä on kaikkea, mitä tarvitaan, ja mitä meillä ei ole, sitä ei tarvita".

Kerran isäni Apram Luukkonen lähti tähän Jussilan torppaan hiihtäen heitä katsomaan. Hän oli sydänvikainen ja sisään päästyään hän ehti sanoa: "Tulin teitä katsomaan", ja ehdittyään penkin päähän hän kaatui samaa menoa penkille kuoleman omana.