WEDERHORNIN SUKUSEURAN ALKUKOTI



Ritva Wederhorn


Karjalan siirtoväen keskuudessa levisi sukuseuraharrastus nopeasti, kun olot uusilla kotiseuduilla alkoivat vakiintua. Lemmitty-Wederhorn -suku ei kuitenkaan ole ollut ensimmäisten joukossa: sukuseura perustettiin vuonna 1989 ja siihen kuuluu tätä nykyä kuutisenkymmentä perhekuntaa. Sen toimielin on seitsenjäseninen sukuneuvosto, ja toimintaan osallistuu myös suvun vanhin, joka on seuran kunniajäsen.

Syksyllä 1999 sukuseura kokoontui kuudennen kerran ja vietti samalla 10-vuotisjuhliaan. Kokous ja juhlta pidettiin Imatran Valtionhotellissa, eikä paikka ollut sattumalta valittu. Kun Imatralta matkataan 15 kilometriä vanhaa Viipurin-tietä rajan taakse, tullaan Jääsken Kuurmanpohjaan, misää on suvun alkukoti Lemmetynmäki.

Sukuseura on toiminut vireästi. Paitsi ohjelmallisia sukukokouksia seura on järjestänyt yhteisiä retkiä. On tehty päivän matka kotikonnuille Kuurmanpohjaan, kulttuuriretki Tallinnaan sekä keväinen merimiesten ja keisarien Kotkaan. Seuralla on kotisivu internetissä, ja se on teettänyt oman vaakunan. Wederhorn-sukuseuran vaakunan on suunitellut heraldikko Jukka Suvisaari, ja se on Suomen Heraldisen Seuran ylläpitämässä vaakunarekisterissä. Vaakunassa on punaisella kilvellä kaksi hopeista oinaansarvea vastakkain, yläpuolellaan kuusisakarainen kannustähti ja alapuolellaan sydän, molemmat kultaa. Aihe on saatu sekä suvun nimestä että historiasta.

Wederhorn, Wädurhurn tarkoittaa oinaan sarvea. Ruotslainen sana vädur merkitsee oinasta tai pässiä. Sarvet viittaavat siis Wederhorn-Lemmetty -nimen ensimmäiseen, sydän jälkimmäiseen osaan. Kannuspyörä muistuttaa ensimmäisestä kaksoisnimellä tunnetusta esi-isästä, rakuuna Mikko Wederhorn-Lemmetystä, joka kuoli 1761. Värit - punainen, hopea, kulta - ovat karjalan maakuntavaakunasta.

Sydän kertoo myös rohkeudesta: keskiajalla se oli rohkeuden symboli ja vasta uudella ajalla siitä tuli rakkauden vertauskuva. Sydämeen sisältyy rakuunan - sotilaan -rohkeus ja lemmetyn - lempeän, sydämellisen - rakkaus.

Wederhorn-Vederhorn-Wäderhorn-Wädurhurn -nimi on siis tullut Lemmetty -sukuun. Suvun alkuperäinen nimi - Lemmitty, lemmetti ja lemmetty - juontaa jo pakanuuden ajoilta, kuten monet karjalaiset sukunimet. Vironkin historiassa esiintyy muuan suuri sotasankari vastaavalla nimellä muodossa Lembitu, joka äännetään lempittu. Lemmetty -nimen ohella alkaa 1700-luvun lopulla kirkonkirjoissa nimi Vederhorn.

Toistaiseksi ei ole selvitetty, mistä tämä kiinnostava vierasperäinen nimi on suluun tullut. Se saattaa liittyä sodankäyntiin, sillä tiedetään armeijassa muinoin annetun sotilaille ruotsalaisia nimiä.

Kalevalan 100-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1935 järjestetyssä suuressa nimenmuutossa moni Wederhornkin suomalaisti nimensä. Näin syntyivät Harjut, Sarviharjut ja Kyösolat.

Kuurmanpohjan Wederhornien yksi haara on elänyt Jääsken Lottolassa, jonne suvun jäseniä on lähtenyt 1800-luvun alussa. Lottolalaiset ja kuurmanpohjalaiset olivat pitkään kyläilyväleissä, mutta osin kansalaissodan poliittisten erimielisyyksien takia yhteydet katkesivat.

Wederhorn -nimeä on esiintynyt myös Käkisalmessa ja Kurkijoella, missä eli muun muassa lukkari ja lukutaidon opettaja Jakob Wederhorn (s. 1753). Tästä haarasta on peräisin Eino Leinon esi-isä kauppias Jakob Wederhorn. Kuurmanpohjan Wederhornien yhteyttä Kurkijoen haaraan ei tunneta.

Valtakunnan itäisellä rajalla olivat sodat, rajakahakat ja ryöstöretket jokapäiväistä elämää vuosisadasta toiseen. Siellä asuminen - kodin säilyttäminen, ainainen uuden rakentaminen poltetun ja raiskatun tilalle - on vaatin luonteen lujuutta, sitkeyttä ja tarmoa. Tämän henkisen perinnön me nykyajan Wederhornit olemme saaneet esi-isiltämme, ja sitä meidän pitää vaalia.