KYLÄMME SANKARIVAINAJIEN MUISTOLLE



Kalevi Lallo


Kansallisina juhlapäivinämme sotiemme veteraanit saavat runsaasti kiitosta siitä, että säilytimme itsenäisyytemme heidän uhrautumisellaan viimeksi käydyissä sodissa emmekä joutuneet kokemaan sellaista 50 vuoden ajanjaksoa, jonka tunnemme Baltian maiden historiasta. Teemme kunniaa heille, jotka vuosina 1939 - 44 maata puolustaessaan antoivat isänmaalleen suurimman uhrin, elämänsä. Heistä kaksikymmentäkaksi oli kotikylämme poikia.

Talvisodassa jääskeläisillä oli varjelus mukanaan, jos vertaa tappioita niihin pitäjiin, joiden pojat taistelivat jalkaväkikomppanioissa. Jääsken pojat olivat silloin enimmäkseen tykistössä Karjalan kannaksella Muolaan lohkolla. Yksi kylämme pojista haavoittui siellä ja hän menehtyi haavoihinsa sotasairaalassa.

Jatkosota oli raskas. Nyt kuurmanpohjalaiset olivat hajallaan eri rintamalohkoilla, myös jalkaväessä; Erikoisesti viimeinen sotavuosi 1944 oli raskaiden menetysten aikaa. Kylämme poikia kaatui silloin kaksitoista, mikä oli yli puolet koko sotavuosien tappioista. Jatkosodan tappioissa näkyvät vuoden 1942 kovat kevättalven taistelut Syvärillä ja vuoden 1944 heinäkuun teräsmyrskyt Äyräpään - Vuosalmen taisteluissa.

Kotikylämme sankarivainajat ovat saaneet leposijansa enimmäkseen Ylä-Vuoksen paikkakuntien sankarihaudoissa. Eniten heitä on haudattu Jääskeen. Joitakin on siunattu kentälle jääneinä. Vaikeata on kuitenkin yhteisiä kunnianosoituksia kylämme poikien haudoilla viettää, sen verran hajallaan heidän leposijansa sijaitsevat. Olemme kiitollisia siitä, että Jääsken ja Enson sankarihaudoille on saatu kauniit muistomerkit, joiden äärellä kotiseuturetkeläiset voivat matkoillaan muistohetkiinsä hiljentyä.

Sankarivainajiemme kuvia katsovat nyt tästä kirjasta heidän omaisensa, sukulaiset, koulutoverit ja kyläläiset, mutta eivät he, jotka raskaimman surun kantoivat; äidit ja isät ovat jo poissa. Miten paljon suru onkaan aikoinaan koetellut kolme poikaansa menettänyttä äitiä ja isää, Hulda ja Antti Vepsää, tai Juho Kaplasta, lyhyessä ajassa kaksi poikaansa menettänyttä isää. Kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen meidän on sitä vaikea käsittää. Mutta he kestivät. Kun sitten vielä rauhanteossa kotikin meni, oli se näille sankariäideille ja -isille pienempi suru kuin lapsen menetys.

Veli Ikosen Jääsken kirjassa kerrotaan, että vapaussodassa vuonna 1918 Jänhiälän taisteluun maaliskuun 26. päivänä osallistuneista muiden muassa. Matti Jyrkinen Kuurmanpohjasta, Pietari Luukkonen Kärättilästä, Pekka Rasilainen Kuurmanpohjasta, Martti Turtia Kärättilästä ja Elias Wederhorn Kuurmanpohjasta joutuivat punaisten vangeiksi ja surmattiin Lappeenrannassa kaupungin valtausta edeltävänä päivänä. Juho Härkönen Kärättilästä kaatui 27.4. Luumäellä. Teemme kunniaa näille isänmaamme itsenäisyyden aamunkoitteessa taistelleille kylämme sankarivainajille.

Tietojen hankintaa sankarivainajistamme viimeksi käydyissä sodissa on helpottanut teos Joutsenon kaatuneet sodissa 1939 - 44.Tähän kirjaan on koottu tiedot myös rajantakaisen Kuurmanpohjan kaatuneista. Suuret kiitokset tästä kirjan tekijöille.