SOTAHEVONEN



Helka Lallo o.s. Ikonen


Tämä sotaratsu oli niin sanottu viinanvetohevonen. Ei sille sen kummempaa nimeä tarvinnut antaa, koska se hyvin kuvasi aikaisemman työtehtävän.

Siihen aikaan ei vielä ollut Alkon monopolikauppoja, ja viina kulki outoja teitä. Useaan otteeseen oli kiinnitetty huomiota Imatra - Viipuri-maantiellä tyhjillä lavakärryillä ajelevaan hevosmieheen. Se ihmetytti, kun ei hevosta tunnettu, sillä hevoset tiedettiin kylää laajemmalti. Valppaat näkijät toimittivat asian virkavallan syyniin. Todettiin, että lavojen alapuoli oli lastattu viinakanistereilla. Siihen tämä kuljetusmuoto lakkasi, ja hevonen pantiin huutokauppaan.

Isän huuto jäi ilmeisesti viimeiseksi, koska hevonen tuli meille. Se sai alussa mainitun asiallisen nimen, eikä sille muita nimiä vaivauduttu keksimään. Se oli iso, hyväkuntoinen ja rauhallinen hevonen. En nähnyt sen koskaan juoksevan, se vain harvakseltaan siirteli jalkojaan. Se oli oikein sopiva työvehkeen eteen pellolle toisen hevosen pariksi, kunhan vain ajaja muisti patistaa menemään.

Tuli sitten ensimmäinen lokakuuta 1939, ja hevoset saivat kutsun sotapalvelukseen. Viinanvetohevonen sai nyt laillisen ja kunniakkaan tehtävän, koska kotona kasvatettuja virkkuja hevosia ei tohtinut luovuttaa. Sitä paitsi kellään ei ollut tätä hevosta kohtaan sellaisia tunteita kuin kotona syntyneihin ja varttuneihin. Isän rinnassa taisi kyllä läikehtiä lämpimiäkin tunteita, koska hän kovasti taputteli pollea, ennen kuin luovutti sen kokoamispaikalla uusille ohjastajille.

Siellä viipyi sotatöissä polle, eikä sen paluuta osattu odottaa. Mutta kuinkas kävikään. Kun hevonen oli sotansa käynyt, se kotiutettiin. Se tuli takaisin yhtä rauhallisena kuin oli lähtenytkin. Vähän se tosin säikkyi äkkinäisiä ääniä, sen verran oli jäänyt henkistä vammaa.

Meillä olisi ollut paljon kysyttävää. Missä päin oli sotansa sotinut, mitä kokenut missä kovilla pakkasilla värjöttänyt ja minkälaisia ohjastajia tavannut? Hevonen yksinkertaisesi palasi ja tunsi tulleensa kotiin. Meille se ei enää ollut viinanvetohevonen vaan täysin palvellut, kunnioitettava sotahevonen.