JÄÄSKEN HIIRENJOELLA



Armas Luukkonen


Tämän Pitkänkosken rannalla,
savusauna leppäpuilla lämmitetty
se syntymästäni tiesi.
Koskikara, kaunis lintu,
jään reunalla konsertin antoi
kun äiti lapsen sylissänsä tuvan pirttiin kantoi.
Uimapaikat oivalliset oli rannat
kahta puolta kamarin.
Äidinsilmä salaa vahti
ettei lasta ota Aallon Ahti.
Siellä onkipaikat oivalliset,
merrat kivien välissä,
rysät lahtien syvänteissä.
Näissä koskissa tukkiruuhkat purettiin.
Pöllit Pölläkkälään työnnettiin,

Karjala kaunis kotiseutumme oli,
siellä oli järvi ja siellä oli joki.
Koskissa myllyt ja sahat niin kauniit,
pellossa kasvoivat pulleat nauriit.
Siellä lumpeiset lahdet,
kalaiset kaislikot,
marjaiset metsät ja sienihaat.
Nämä kaikki Luoja meille luonut oli
ja niin hyvä meillä siellä oli.
Nyt synnyinpaikkaa katsoen
se tuottaa murhetta,
kun tupa ja kamari
kasvaa puuta ja turvetta.

Karjalan lapset laulavaiset
synnyinseutuansa muistaa,
kun naapurin joskus tavoittaa,
niin silloin siinä juttu luistaa.
Ei siinä ystävät, naapurit unhoon jää,
vaan eletään ajat entiset uudestaan.