MUISTELMIA LAPSUUS- JA NUORUUSAJALTANI



Saara Patjas


Kotini sijaitsi Jääsken pitäjässä Lokkarilan kylässä ja se kuului Kuurmanpohjan koulupiirille. Kodissamme asui kaksi perhettä: isäni Juho Hatakan ja hänen veljensä perhe. Miedän perheeseemme kuuluivat isäni, äitini Katri sekä siskoni Martta ja minä. Setäni Matin perheeseen kuuluivat hänen vaimonsa Anna sekä lapset Bertta, Yrjö, Helena ja Sirkka.

Muistan erään mukavan tapahtuman ajalta, jolloin meillä asui vielä isäni isän äiti, sokea vanha mummo. Tämä mummo oli lapsien kanssa, kun toiset olivat töissä. Kerran leikkiessämme serkkuni Yrjö laittoi ison karhunrihmarullan suuhunsa eikä saanut sitä pois. Mummo kysyi, mitä siinä moliset. Mummo ei nähnyt, että Yrjöllä oli rulla suussa. Minä otin mummon kädestä kiinni ja vein Yrjön suuhun ja niin saatiin rulla pois. Setäni perhe muutti vuonna 1921 omaan taloonsa Oravalan kylään.

Siihen aikaan vanhemmat olivat vapaa-aikanaan paljon lasien kanssa. Isäni ja äitini leikkivät minun kanssani kuurupiiloa ja pelattiin noppaa ym. Siskoni oli minua kahdeksan vuotta vanhempi ja hänellä olivat naapurien tytöt ystävinä. Sunnuntaina iltapäivällä isä soitti virsikanteleella virsiä ja me lauloimme äidin kanssa. Ne olivat hetkiä, joita vielä vanhanakin muistelen.

Lapsuuteni aikaan pidettiin kiertokoulua sellaisille lapsille, jotka eivät olleet kansakoulussa. Tätä koulua pidettiin eri taloissa ja se kesti kaksi viikkoa. Muistaakseni se oli kerran meillä, Ikävalkolla se oli useammin ja joskus järven toisella puolella Mikko Henttosen talossa. Opettajana oli muistaakseni Alina Sihvo. Entiseen aikaan lapset opetettiin työntekoon jo nuorina. Heille järjestettiin pikkutöitä, ainakin lehmät piti viedä aamulla laitumelle ja illalla hakea ne sieltä.

Tultuani kansakouluikään minulle kävi vähän huonosti. Sairastuin ja kouluun meno siirtyi seuraavaan vuoteen. Silloin koulussa oli kolme opettajaa: johtajaopettajana Ida Savolainen, luokanopettajana Edvin Salmi ja alaluojan opettajana Elsa Hanski. Koulumatka oli noin kaksi ja puoli kilometriä. Lapsilla ei silloin ollut pyöriä, vaan kuljimme koulumatkat kävellen. Talvella oli mukava mennä hiihtäen tai potkukelkalla. Joskus, kun oli huono ilma, isä vei meidät hevosella ja siihen otettiin kyytiin myös naapurien lapset. Meitä lähes samanikäisiä tyttöjä oli monta: Kerttu Puhakka, Anna Ikävalko, Taimi Räikkönen, Irja Skyttä, Maire Hämäläinen, Maire ja Annikki Puhakka sekä kylän perältä Lempi Rissanen. Paras koulutoverini oli Annikki Puhakka, jonka kanssa minulla oli ikäeroa vain kaksi viikkoa. Aamulla Annikki tuli hakemaan minua ja kuljimme koulumatkat yhdessä. Silloin yläluokkalaisilla oli kasvimaa koulupalstalla. Syksyllä menimme Annikin kanssa ottamaan kasveja pois maasta. Käteni paleltuivat ja turposivat kamalasti, mutta opettaja Savolainen voiteli käteni spriillä ja laittoi niihin lämpimät kääreet. Hän soitti isäni hakemaan meidät kotiin. Isä kuului silloin koulun johtokuntaan.

Meillä oli pelto-metsätila. Siskoni meni naimisiin vuonna 1930 ja näin saimme lisää miestyövoimaa. Heille syntyi ennen sotaa neljä lasta: Sakari, Hanna-Maija, Risto ja Juhani. Meillä oli aina yksi miespuolinen ja yksi naispuolinen apulainen ja kesällä vielä yksi nuori tyttöapulainen. Siihen aikaan maatyöt tehtiin käsin. Peltokoneet olivat hevosten vetämiä, lypsykoneita ei ollut ja puimakoneet olivat useamman talon yhteisiä. Isäni oli kova yrittämään: ensin tehtiin oman tilan työt ja talvella hän oli palkkatyössä hevosen kanssa ajamassa tukkeja. Tilan tuotteita myytiin suoraan kuluttajille. Heiniä myytiin myös Viipurin kaupungin hevosajureille. Olin kerran isäni mukana ja istua köröttelin heinäkuorman päällä. Viidenkymmenen kilometrin matka ei tuntunut viisivuotiaasta pitkältä, koska minulle oli luvattu ensimmäiset kaupasta ostetut kengät. Ostimme heti ensimmäiset sovittamani kengät. Sain pitää niitä vain pyhänä. Muutaman pyhän jälkeen äitini kysyi, miksi kävelin niin huonosti. Rupsin itkemään ja sanoin, että kengät puristavat. Kengät olivat liian pienet ja ne annettiin Jyrkisen Impille, mutta minä olin taas ilman kenkiä.

Isäni oli kova hevosmies ja uuttera työntekijä. Hänellä oli kantakirjahevosia ja hän kasvatti hevosia. Muistan, miten hän kävi illalla myöhään ja aamulla jo neljän aikaan syöttämässä hevosia. Kyllä sen sitten huomasikin, koska hevosten karva kiilsi ja ne olivat hyvännäköisiä. Hevosten valjaat olivat myös hyvässä järjestyksessä. Piti olla erikseen työvaljaat, pyhävaljaat ja kilpa-ajovaljaat. Olin villinä lapsena kova ratsastamaan. Kerran lähdin ratsastamaan kilpahevosella, joka rupesi potkimaan ja hyppimään ja yritti pudottaa minut selästään. Otin harjasta kiinni ja luulin pysyväni selässä, mutta hevonen pisti päänsä alas ja niin putosin sen pään yli. Hevonen ei kuitenkaan tallannut päälleni, vaan hyppäsi ylitseni.

Vapaa-ajan harrastuksia olivat marttaseura, Lotta Svärd, laulukuorot ja urheiluseura. Marttaseura järjesti ruuanlaitto-, kutoma- ja kodinhoitokursseja. Kerran keittokurssi pidettiin kotonani ja olin mukana yhdeksänvuotiaana. Laulukuorot olivat erikseen miehille ja naisille. Molemmissa oli noin 25 - 30 laulajaa. Edvin Salmi johti niitä ja harjoitukset pidettiin koulun luokkasalissa. Kuorot esiintyivät useimmiten rukoushuoneella pidetyissä juhlissa ja hartaushetkissä. Lotat kokoontuivat Elsa Hanski-Salmen johdolla myös kansakoululla. Urheiluseura oli Jääsken Kirijöiden Kuurmanpohjan alaosasto. Kesällä pelattiin pesäpalloa ja jalkapalloa, talvella järjestettiin hiihtokilpailuja.