LYYLI AHTIAISEN KOULUMUISTOJA



Liisa Ahtiainen


Lemmetynmäkeläisen Lyyli Ahtiaisen haastattelu on tehty 29.6.1995. Haastattelijana on Liisa Ahtiainen.

Haastattelija: Mikä tään opettajan nimi olikaan?

Edvin Salmi, et miten se nyt ol, häntä ossaa. Mut ei niinkään tarkka ollut ko tää vanha opettaja, se naisopettaja, Savolainen. Se taas ol kova vaatimaan, mut se taas niinkon laskentoo, ko hää taulul opetti ja opetti, hää kysy, joks jokkainen käsittää. Jos ykskää käsi nous, niin se alotettiin uuvestaan, et se oli taas se johtajaopettaja niin tarkka, et se vaati kyl. Kyl me oltiin koko luokka arestis historiast monta kertaa, ko hää sit taas otti nokkaansa vähän, jos ei osattu, niin sillon se ol koko luokka, vaik hänes ois sit kuka osannut.

Mie olin toisel luokal kun tul meil miesopettaja. Mie en oo alakoulua käyny ensinkään. Ei sillon tarvinnu, mie olin toisel luokul, sitten tul meille alakouluja toinen koulu ja sit tul just tää Elsa, joka tuon taulunkin on maalannut, niin se tul sinne opettajaks.

Haastattelija: No, pitiks osata lukkii sit ko män kouluun?

No, mie en tiijä sit, miten sinne alakouluun, mut mie kyl osasin lukkee, ko mie olin kiertokouluu käynt. Rihveltauluun kirjotettiin, siihen kivitauluun, ja kyl mie osasin jo lukkii ja sit sellaset pienet laskutkin, pienii yhteenlaskui ja vähennyslaskui, kyl nekkii ol siellä.

Haastattelija: No, mites se tapahtu, missä työ kävitte sitä sitten?

No, mie alotin, ko se näät taloissa ol, ko mie oon miettint, et mie oon ainakin kolmes talos käynyt, et se vissiin ol vaan, et se kaks viikkooks se nyt ol talvel sit talossa, et oonko mie sit käynyt kolmen talven. Ko koton mie alotin ja mie ol hyvin pien et ko on ollut semmonen arka vissiin, niinkun äiti puhu, et miusta ol kuulemma ihme se, et mie halusin tulla kesken pois tunnin sielt penkist. Ja sit mie kävin siel Virolaisel ja sit mie kävin justiin tän Ikosen emännän koton, siel Jäppisel, sanotaan Jäppiseks, Montohan se nyt on. Siel mie käin ainakin. Et ainakin kolmes paikas mie, et kyl mie viel kävin sun Kaplaallakin, siinä, mikä nyt ol Vepsällä. Kivitaululla ja rihvelillä. Se olkiin halpa, sen ko sit pessiit taas puhtaaks niin taas sai alottaa uuvestaan.

Niin, se ol vissiin kaks viikkoo tai silleen, et sitä ei ollut pitkälti. Kyl mie aika mones talos ja vissiin siel oppi tosiaan. Ja sitten mä kyl luin pitkään talvel, mitä osasiit ja mitä kun sehän ol se Katkismuksen läksyt ihan pienestä pittään, jonkun verran pit osata, ol läksynä aina. Sielt se oppi on lähtent, en mie oo alakouluu, ku ei siel olt alakouluu. Haastattelija: No, oliks se tapana sit koton kuitenkin, äiti tai isä opetti?

No, vissiin jossain vaihees siin on pitäny oppii. Vissiin ne koton sitten opettiit viel lisäksi kun siellä kiertokoulussa, ei sunkaan siinä ajassa nyt muuten ois. Ja sit mie taas muistan sen, ko vissiinhän miulle sit tankkasiit ja koulussakkii sit jo ja kiertokoulus ja muus, ko mun se sisko, ei häntä kukkaan opettant ja yhtäkkiä myö huomataan, kun sillon hää ol viel aika huonos kunnoss, et loikoil siel sängys, hänel ol lehti käessä. Eihän myö tiijetty, et hää ossaa lukkee, mitä sillonkii vissiin ennen sottii ja mellakoi. Taas on mellakat, lukkoo tyttö sielt lehest. Et hää ol oppint sun ko kuuntel miun lnkemista ja opettamista.

Haastattelija: Hän jakso kuitenkin sitten jo sen koulumatkan?

Jakso, kun meil nyt ei ollu kun puolisen kilometriä, ei paljon muuta, jakso sen käyvä ja sit meillä ol se naisopettaja siihen aikaan, nyt jo pietään lasii pienestä pittäen, et hää ol niin vanhan kansan ihminen, et hää suurennuslasil vihkot koijas, mutta kästyötunnil niin hää aattel, ettei piä lasia. Niin sit se laitto ain, sano, mänkää Saara neuvoo, jos ol niinko mikä opetettava neulomiseskii nuo kavennukset tai levennykset, mitkä tuommoset. Sit Saara neuvo toisii, niitä hänen kaverii, sit ko tul koulust kottii, se ol niin vihanen ko myrkky, sano, mitään en tällä tunnilla saanu aikaan, niitä hölmöjä opeta. On se niin ihmeellistä, ettei opettaja lasia pitänt. Miten vaan, kun sehän nyt ol jo vanha, vissiin siin seitsemänkymmentä, eihän sillon vissiin mittään eläkeikärajjaa ollut ennen sottii. Mie muistan, ko ol siel koulul, et hää ol ollut kolmekynment vuotta siin meiän kylän koulul ja vielä hää ol sen perästä monta maailman aikaa.

Se ol kyl seminaarista kuulemma tullut suoraan meille sinne. Se ol kyl hyvä opettaja, se ol tarkka kyl, mutta ne sannoo, et sillon kun se ol nuor, niin sillon nää koululaiset ol yläluokkalaiset jo niin paljon suurii, miehenmörkölöi jo melkein, niin ne ol tehneet sille kiusaa kaiken hiijenlaista, mut nyt ne sitten taas jo kunnioittiit sitä. Salmi ol taas, musiikki ja käsityöt, ne ol hänel hyvät. Ne ol kyl mainiot. Miun pittää ja tunnustaa, ko mie olin toisel luokal, kun mie en alakouluu käyny, niin mie olin laskennost niin ulalla sillon toisel luokal, et jos mie en ois päässyt sit kun ne vuorottelliit vuosii, sit ko mie pääsin yläkouluun sit kolmannelle luokalle, niin sit tuli Savolainen, se johtajaopettaja laskennon opettaj aks, sit miulle selvis. Mut miul ol ongelmii sillon toisel luokal, mut ehän se nyt mikään kumma, kun opettaja ei palkon viisaamp ko oppilaat. Hänel ol heikko se. Se ol justiin tietyst läpäst sen. Ol se sen koko ajan siel. No, sekkiin ol vissiin seminaarist tullut se Edvin sinne meiän kylään -27 syksyllä vissiin.

Haastattelija: Viihtynyt siel sitten kerran?

Kyl viihty. Sun ol merkillinen, et kumpakin ol, Elsa ol tää naisopettaja, ol kihlois sen Harjun Toivon kans, ja Edvinillä ol morsian. Sit Elsalla se sisar ol jo hääpäiväkin määrätty ja eiks nää purkiit kumpakii, niin Edvin niinko Elsakii, ja sit ne nappasiit yhteen. Ja sit niillä ol kiire kuuluttaa ja sit niillä ol kaksoishäät sen Elsan sisaren kanssa, koulul olkii, -29 marraskuussa.

No silviisii, tää ol naapurin poika tää Elsan sulhanen, sen Sarviharjun Arvin vanhin veli. Se on ja vissiin Sarviharjul se Toivo, johan se nyt on varmast kuollut, ko se nyt on, vissiin satavuotiseks tulis nyt. Mutta mie en nyt sit tiijä, et mistä se Edvinin morsian oli, mut kyl mie sen kerran näin siel koulul, ko se ol siel käymässä ja sit ne sillon syksyllä sen verran ennemmin ne purkiit siit, et ne kerkisiit kuuluttaa ja sit ne oli sillon marraskuussa -29 ne häät.