KOULUMUISTOJA



Hilma Keskinen o.s. Muukka


Koulut olivat silloin aivan erilaiset. Vakituista koulua käytiin kuusi vuotta ja sen jälkeen vapaaehtoista jatkokoulua kaksi vuotta. Silloiset koulupäivät olivat myös pitkiä, ne alkoivat aamulla kello yhdeksän ja saattoivat joinakin päivinä jatkua aina neljään iltapäivällä. Koulumatkatkin olivat pitkät. Kuuluin itsekin näihin pitkämatkalaisiin. Lauantait eivät olleet vapaita, kuten nykyaikana. Koulukiusaustakaan ei esiintynyt niin kuin nyt.

Mutta olihan meilläkin omat metkumme ja kolttosemme. Se oli sitä, mitä saimme tehdyksi salaa opettajan selän takana tulematta ilmi. Luokkani opettajana oli iäkäs ikäneiti. Hän oli kaikessa hyvin vaativa ja tiukkaotteinen. Ehkä sen takia yritimme hänen luokallaan tehdä enemmän vilppiä.

Kerrankin jäimme koko luokka laiskanläksyä lukemaan ja meillehän tuli taas koiruus mieleen. Laitoimme yhden pojan kaupalle hakemaan rinkeleitä. Sinne oli matkaa noin puolitoista kilometriä. Oli tiukka paikka keksiä, miten luokasta pääsisi pois niin, ettei opettaja huomaisi. Opettajan asunto oli nimittäin koulun eteisen toisella puolella ja oven avaushan olisi kuulunut sinne. Keksimme, että ikkunastahan pääsee. Koulullamme oli vanhanaikaiset avattavat ikkunat. Niin sitten tehtiin.

Sitten vaan jännäämään, onnistuisiko juonemme, ja onnistuihan se sillä kertaa. Kai se oli meidän tapamme tehdä koulukiusausta. Tällaista oli koulunkäynti 20 ja 30 -lukujen vaiheilla.