NURKKATANSSIT



Eila Akkanen o.s. Rautio


Sota-aikan olot olliit monel taval ankiat ja murheelliset, jote kaikenlaine ilonpito ja huvittelu ol kielletty. Nuoriso kaipas kuitenkii vaihteluu, mut asioist päättävät ei sitä sallineet ja perustelu ol se, et ko rintamal kaatuu nuorii miehii, ei kotrintamallakaa saa iloita.

Niinpä alotettii luvattommii niinkutsuttui nurkkatassiloi pito. Ennen talvisottaa ol tehty Kuurmapohjast Ensoon uus tie ja siel välil ol kaks jykevää siltaa Kannikkoi ja Tervaksii sillat. Tää ensin mainittu ol lähimpän kyllää ja käytiinpä siel jonkii kerra pyörähtelemäs kesäisin. Samoin mone talo riih olkii jo turvalline piilopaikka.

Tahdin takasi vanha kramohvooni ja valloo toi öljylyhty riihe uunin pääl. Kyl siin sai pojat olla tarkkoina, jos aikoit oikei tiettyy tyttöö hakkee tanssii.

Ol siel vällii sotilaitakii mukana, ku olliit viljankorjuutöis auttamas. Nämä tappaukset nostiit tietyst tunnelmaa. Sallaaha tää kaik pit järjestää ja ne vähäset kylä pojat laitto sana kiertämää, missä kokkoonnuttaa. Ei tämä olt meil nuoril mikkää elämänehto, kyl töit pit tehä kovast, seivästää heinät ja niittää viljat ja puida.

Sattu sit kerra syksyl sellane tappaus, et se lopetti ne meijä ilot nii kerral. Kyläs olliit sellaset sotapoliisit ja kai ne ol kuulleet täst touhust ja päättäneet lähtee kerra paika pääl kassomaa. Kene silmä lie ensiks näht ne kiiltävänappist siin lao ovel ja ku jokkaine tajus et polliisit, ni kaaos ol valmis. No eihä niit vastaapäi voint männä, et ois pääst ulos, ni usiamp säntäs riihe luukkuu kohe, mist mätettii ruislyhteitä riihee kuivamaa. No pienhä se ol ko meitä siihe usiamp töppäity, ni tiukil otti, mut kyl kyyt piisas ko siint jaloillee päästii nii juostii et kuutamoine sänkpelto kahis jokkaine kotiaa koht ja miul se ol aika likkeel.

Kylhä siint jälkeepäi puhetta piettii, muttei mittää rangastusta kummikaa saatu. Siihe loppuit mei ilopiot, ol se sellane opetus.