UUSI SODANJÄLKEINEN KYLÄYHTEISÖ TOIMII



Erkki haukka


PALOTURVALLISUUTTA PARANNELTIIN

Sodan jälkeen jäljelle jääneestä Kuurmanpohjasta ja Salo-Issakasta tuli yhtenäinen kyläyhteisö, jota ei hajottanut edes uusi kuntajako. Kuurmanpohja liitettiin Joutsenoon ja Salo-Issakka Imatraan. Kun Jääsken kunta lopetettiin, kunnan esimies Eero Suutari sanoi isälleni Mikko Haukalle, että Kuurmanpohjan ja Salo-Issakan kyläyhteisöille, entisille Jääsken kylille, pitää saada paloauto. Arvo Rapanen saatiin innostumaan asiasta, ja tapahtui niin, että talkoilla rakennettiin hyvä palokuuri. Näin syntyi Salo-Issakan VPK. Imatran kauppala rupesi avustamaan VPK:ta rahallisesti ,ja Joutsenon kunta kaivatti palokaivon, jossa on paljon vettä. VPK toimiikin edelleen hyvällä kalustolla. Kun saatiin paloauto, piti saada myös kuljettajia. Jalarmon Ville sai opetusluvan ja niin kylään tuli monta autonkuljettajaa.

URHEILUTOIMINTA KÄYNNISTYI

Nuorten mielessä oli myös urheilu ja olihan edelleen olemassa Jääsken Kirijät. Taas oli asialla Arvo Rapanen ja kohta oli perustettu urheilukenttä ja tanssilava. Sitten saatiin myös talokin, mutta kiinnostus itse urheiluun laantui alkuinnostuksen loputtua. Jatkamassa oli kuitenkin muutamia innokkaita, joista voisi mainita Taito Hatakan, Tenho Salakan, Ossi Rapasen, Toivo Kaplaan sekä aikaisemmin kylässä asuneet Lallon ja Hanskin veljekset. Rajavartioston Kuurmanpohjan vartiopäällikkönä oli kansainvälisiä ampumakilpailuja käynyt Jaakko Minkkinen. Tenho Salakka nousi 1960-luvulla maratoonareittemme parhaimmistoon.

Traktorikyntökilpailuissa menestyivät piiritasolla Erkki Monto ja Paavo Haukka ja Toivo Kaplas hyvinkin korkealla tasolla.

METSÄSTYSINNOSTUKSEN AIKAA

Kun 1950-luvun alkupuolella kylän metsiin alkoi tulla hirviä, perustettiin metsästysseura Rajaseudun Erämiehet ry. Sen johtajaksi valittiin Lassi Monto. Seuraan kuuluivat myös Räikkölän ja Näträmälän kylät sekä myöhemmin Hallikkalan kylä sekä osa Aholan kylää.

Hirvijahti suoritettiin yhdessä Joutsenon metsästäjien kanssa, koska he olivat vuokranneet maat Kesäjärven ympäriltä aina Suokumaalle asti, ja näin jahti oli paljon helpompaa. Valtosen Tapio muisteli, että eräänä vuonna kaadettiin 40 hirveä, osa syksyllä ja osa talvella suuren hirvikannan vuoksi metsästysseuroille määrätyssä pakkometsästyksessä. Hirvet olivat vaaraksi liikenteelle ja metsien taimistoille. Hirvipeijaiset pidettiin Imatralla. Ensin ne olivat Valtionhotellissa, sitten Osulassa ja Napinkulmassa, mutta kuulemma myöhemmin Joutsenossa ja sitten jälleen Valtionhotellissa.