HYVÄSTI HOSMÄKI



Juho Henttonen


Juho Henttonen kirjoitti tämän runon 92-vuotiaana ennen kotiseutumatkaa synnyinkotinsa raunioille ja esitti sen istuen sukulaistensa ympäröimänä syntymäkotinsa kivijalalla.

Minä seison pyhällä paikalla,
synnyinkotini raunioilla
ja muistelen entistä eloain
tällä samalla kamaralla

Mitä koin minä siIIoin,
on muistoissain,
taas tulevat esille täällä.
Minä elän nyt elämäni uudelleen
täällä muistojen paikan päällä.

Minä muistan ihanan lapsuuden
ja nuoruuden rakkahat päivät,
minä muistan kaiken sen kauneuden
mitkä taakseni iäti jäivät.

Mihin ikinä silmän kohdistuu,
kaik tutulta tuntuu vielä,
toki Kuurmakin vähän viel kimmeltää
vaik kuihtunut on ajantiellä.

Minä seison tässä nyt paikalla,
missä eloni ensiksi aloin
ja missä mä rakkaimmat muistot koin,
jotka sielussain keralla mukana toin
ja joiden muistojen varassa elän.

Olit siinä sä kotini rakkahin,
on mielessä yhä muistikuvat
ja ne sieluni silmissä uudelleen
taas eläviks uusiintuvat.

Mut totuus on toinen kuitenkin,
mitä sieluni silmät näki,
vain rauniokasa on edessäin
ja raiskattu Hosmäki.

Sinä muistoissain elät iäti
sinä rakkahin synnyinkoti.
Tässä jätän nyt viimeiset jäähyväiset
sinulle menneiden muistojen pyhä maa
sinulle Hosmäki.

Viimeisen kerran kotikunnailla kesäkuussa 1996.